Aika on mennyt ja jotain oon saanut aikaiseksikin. Iloa on tuonut pitkä ja työläs moottorin kunnostus. Jos osia joutuu valmistamaan pelkän mustavalkoisen 70-luvun huoltomanuaali kuvan perusteella, niin mielestäni onnistuin melko hyvin. Pakoputken haluisin ehdottomasti vesijäähdytetyn ja mahdollisemman matalan, joten sekin sai askareltu Ahlshellin hyllylta hankittuista rosterimutkista.
Toimiva siitä tuli.
Sähköjärjestelmän tein niin yksinkertaisen, kun pystyin. Laturiksi tuli Volvo Penta peruslaturi, missä myös w-nasta, joten saan sieltä kierrosluvun mittaritaululle. Lämpötilaanturikin tulee, mutta uskoisin, että vaan pakokäyrän lämpötila mittamaan. Vedenkiertoonon sitä melko turha laittaa, kun on raakavesi kone ja kierto niin lyhyt, että merkkiveden suuttimen seuranta antaa tarkempaa tietoa vedenkirrosta, kun lämpöanturi. Jos yllättäen kuumenee, niin pakoputki aistii sen muutenkin ekana. Öljypaine merkkivaloa ei tuu olemaan koska öljypumppuakaan ei oo. Roiskeilla se voitelu siinä pitäis tapahtua. Ventiilikoppaan jää aina pari lusikkallista öljyä seisomaan. Kai siitä pitäis riittää, kun sakaslainen insinööri sen sellaiseksi on suunnitellut. Vaihdensiirtoa haluan kojetaululle, joten perinteisen pitkän puikon tilalle tein kaapelille kiinnitykset. Joudun näitä pikkase varmaan muokkamaan, koska perus kaapeli aiheuttaa epävarmuutta ja hankkisin hieman vanhemman kahvaston, missä vaihdetta siirettään ohjauskaapelin tapaisella paksmmalla vaijerilla. Kaasu/sammutuksen yhdistäminen odottaa inspiraation säteilyä ja ei oo vielä ratkaistua. Kai talven aikana sekin onnistuu.
Venesta poistui koko hytti ja muut kansirakenteet. Pelkällä käsipelillä irtos isompi osa, sen verran lahonnut oli kuitu/vaneri/alkuperäsrakenne. Valitettavasti säilyttävää ei paljon jäänyt paitsi kenties takakannen kaaret ja sivukansien tuenta jonkin verran. Ilmiselvästi on joskus kyllästykseen tai tiivistykseen käytetty mehiläisvahaa tai vastavaa. Niin hurja hunajan tuoksu tulee sahatessa alkuperäistä puuta. Sen meinaan säilyttää ja kokeileen mehiläisvahaa ainakin jossain puuosissa muun kyllästeen sekoitettuna.
Veneen pitkittäisjäykkäjät/moottori tukipalkit alkaa olee asennusvalmiina, vannasputken ympäristöön on uutta mäntyä liimattua.
Leveeta lankkua sain työpaikan seinärakenne purkutyömaalta. On palvellut saunan seinärakenteissa ja nyt kun sauna puretti käyttämättömuuden takia, sain aivan ruutikuivan materjaalin sieltä otettu talteen.asensin vannasputken ja muutaman kölivahvistuspultin reiästä valuttiin lämmitettyä epoksia kölipuun sisään ja vannasputken ympärille. Myös pultit sain uusittu samalla ja kunnolla paikalle. Tuskin silla on kuidutetussa venessa paljon merkitystä, mutta toivoan, että se hieman vahvistaa kölin takaosa ja vannasputken ympäristöä.
Hieman oon ostanut kansihelojakin. Toki halvalla ja entisöntia kaipaavia. Kulkuvalotkin huusin huutokaupasta. Näyttää vahvasti siltä, että pronssiseksi se heloitus kallistelee ja jo hankittut rosteriosat pitää laittaa myyntiin.
